torstai 14. elokuuta 2014

Harjantekijä Latovainiossa

Muutaman vuoden välein, olisiko ollut ihan vuosittain, eli vielä 60-luvullakin kiersi harjantekijä maalaistaloissa. Jos hevosen häntäjouhia oli otettu talteen ne kävivät osamaksusta. Kulkijalle tarjottiin usein ruokaa ja iltasella yösijakin. Siinä jatustellessaan hän saattoi punoa harjojakin. Aihioita hänellä oli valmiina mukanaan.

Meilläkin oli käytössä hänen tekemänsä lattiaharja jossa oli hevosen häntäjouhia. Erilainen tuntuma kuin nykyharjoissa ja hevosen haju. Harjapappa oli kovin partainen itsekin ja haisi pesemättömiltä vanhoilta vaatteilta.



Lapset saattoivat jopa oudoksua harjantekijää, mutta nähtävyys hänkin. -kuka sitten lienikään, tuo kiertolainen. Tuli sekin henkilö mieleen kun näki Päätalon Satusedän joka oli Kalumeetin kaupungissakin käynyt.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Forsman Latovainio, Vorsmanni

Entisaikaan oli Latovainiossakin mahdollisuus ostaa kauppatavaraa sunnuntaisinkin. Leipuri Forsman piti kotonaan pienimuotoista kauppaa. Pääasiassa he myivät omia leipomuksiaan, mutta oli heillä jälleenmyynnissä joitakin muitakin peruselintarvikkeita.

Tuolla Leukamäessä oli myös sileä kivi jonka ääreen kesäaikaan korttimiehet kokoontuivat. Pelin tiimellyksessä saattoi alkaa hiukomaan ja Forsmannilta saattoi hakea hiukopalaa muunmuassa silakoita. Vuorokaudenajasta ei niin ollut väliä ja sunnuntaisinkin siis saattoi asukkaita häiritä. Leipuri August Forsman (1875-1952) siis oli jo kuollut minun synnyttyäni, mutta muistan kyllä leskirouvansa Adolfinan. Hän piti sunnuntaisin pyhäkoulua kotonaan.

Sitten kun hän 60-luvulla kuoli kysyi opettaja Lintunen muistaisiko kukaan mikä olisi ollut hänen lempivirtensä? Minä innokkaana sanoin etten tiedä virren nimeä mutta jotain ohdakkeista siinä laulettiin.

Nykyaikana ei tuollaista kotikauppaa ilman erikoislupia saisi pitää, mutta entisaikaan se ei ollut niin nokon nuukaa. Forsmanin tontti on ostettu Joose Koskelalta ja talo on nykyisin kesäasuntona. Jos kierrätte tuota kaverini kooklen kameraa, näette Kuuman koulun opettajapariskunnan eläkeasunnon.

Forsman on tuolla koivujen takana, zoomatkaa  pikkusen.





Tuo aitaus joka tuossa näkyy  kun kierrätte kameraa on lampaita varten. Uudisasukas Smith pitää siinä kesäisin lampaitaan. Enpäs muista kenen torppa se alunperin oli mutta nyt se on täydellisesti rempattu. Vanha talo jäi käytännössä sinne uuden sisälle kun vähitellen koko huusholli on remontoitu ja laajennettu. Entinen Kontuniemi ja Ahonen ovat tuolla mäntyjen takana näkymättömissä.

Tämä maisema on siis huhtikuulta ja ikävän väritön. Heinäkuussa olisi vehreämpää.

lauantai 2. elokuuta 2014

Sotamiehiä Latovainiossakin


Latovainion työväentalossakin on ollut joskus toimintaa. Kuohuvina vuosina kasakat muiluttivat väkeä sen tietämillä. Työväenyhdistykseen kuului yli kolmesataa ja kaikki toiminta oli aktiivista. Kapinassa kuoli ihmisiä ja myös latovainiolaisia ja myös 40-luvun sodissa. lisäksi kovin moni haavoittui.



Saviniemen Markku on kirjoittanut kirjankin vastaiskukomppaniasta missä latovainiolaiset taistelivat. Kranaattikeskitys osui ihan kohdalle ja sotilaita silpoitui. Kävin taannoin kansallisarkistossa ja otin valokuvan isäni kantakortista. Hän näemmä sai sirpaleita rintaan ja vasempaan käteen. Sotareissu kesti neljättä vuotta.






Tässäkin lomakkeessa on se typeryys kuin yleensä on, eli selityskohta on perin pieni, vaikka luulisi että se on eniten tilaa vaativa osa.


Sitä en ymmärrä kun niitä sirpaleita ei otettu pois sairaalassa. Päätalon Kallekin sai kranaatinsirun nilkkaan ja se jätettiin sinne hermojen kanssa koteloitumaan. Onkohan siinä tulehdusriskit sun muut suuremmat jos aletaan ronkkimaan?



perjantai 1. elokuuta 2014

Parranajoa Latovainiossa

Lapsuudestani muistan miten isä ajoi kesäaikaan partaansa ulkona. Alumiininen pesuvati vietiin ulos ja partavaahto valmistettiin itse kuppiin. Vaahto tehtiin sudin, veden ja pastan avulla. Partasuti oli puupäinen ja ajan kellastama. Olisikohan se ollut mäyränkarvaa?



Isäni ei oikein sähkökoneista perustanut ja siksi ajoi leukaperänsä perästävedettävällä. Terät oli Gilletten valmistamia ja yksittäispakattuja paperikääreessä. Partakone oli sellainen jossa se yläosa muodostui kolmesta toisisiinsa ruuvilla kiinnitetyistä osista.


Myöhemmin näin version jossa teränvaihtoa varten ei tarvinnut kuin kiertää varren yläosasta ja kansi aukeni kuin ladonovet.



Minulle on poikani tuonut löytökoreista useita parranajokoneita joista vain tuo Philips on kelvollinen. Braun moderneine merkkivaloineen repii pidemmät partakarvat ja tuo toinen Braun ei tee kunnon jälkeä. Sen kanssa olisi mahdollista käyttää vaahtoakin mutta aikasmoinen puuro siitä syntyy.



Jos parran antaa kasvaa viikonkin ei sähkökone oikein enää pysty. Silloin pitää kaivaa esille kertakäyttöiset joilla tosin voi ajaa useammankin kerran. Onhan sellaisiakin joihin voi vaihtaa teräosan, mutta Gilletten patentoidut terät ovat melkomoisen tyyriitä. Niitä ilmeisesti varastetaankin kaupoista joltisenkin verran.

Latovainion taajama


Ja varsinainen City onkin. Joskus oli pari pankkia, posti ja kauppa. Nyt pari rivitaloa ja risteykset Turku/Pori, Kalsu, Kuuma ja Minkiö. Onhan sitä siinäkin.

Yksi ikiaikaisista kantatiloista Hienukka/Klemelä on tuossa ja kun pyöritätte kameraa saatatte nähdä nyt jo suljetun kyläkaupan, Korkon uudisrakennuksen puiden takana ja Osuuspankin rakentaman rivitalon. Äijäläntie lähtee sen pihasta.



View Larger Map

Hienukan rippikirjakin on tallella, tosin kirjoitettu kaunolla ja sen opetus taidetaan lopettaa just kohtiinsa.


Tuo Klemelä oli myynnissä kymmenisen vuotta sitten ja hinta taisi olla parisataatuhatta euroa. Näyttäisi että siinä on tiilikatto ja sen alla pärekatto. Vanhanaikainen poltettu tiili kestänee sellaisen kuusikymmentä vuotta.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Törömökkiä Latovainiossa

Niin,

Päätalon kirja "Pohjalta ponnistaen" on nyt luettu. Kallen viisivuotinen sotakomennus esiintoi Kallen henkisen heikkouden. Päässä soi alinomaa "sä olit helmi, mutt lasihelmi vain". Ajatteli onko vaimollaan ollut suhteita ennen avioliittoa, vaikka itse sairasti kaksi kertaa veneerisen taudinkin. -sitä ei kertonut kuitenkaan edes vaimolleen.

Latovainiossa ei perheiden sisäiset nöksähdykset juurikaan muiden tietoon tulleet. Varmaan sielläkin  törömökkiä paljonkin kudottiin ja Kallen sanoin vastaava myrrysmieli oli kössönturkin pukemista.

Päätalon Kalle oli kovastikin toisaikainen ja masentui sekä ylirasittui Messukylän halkometsissä raataessaan.
Samoin vaimonsa Lainan työ osuuskaupassa oli puuteaikana raskasta.

No nyt Kalle pääsi rakennushommiin ja muuttivat isompaan pöksään Kuusisen vintille. Vettä pitää pumpata painesäiliöön ja pumpun tiiviste falskaa, mutta jatketaan seuraavaan kirjaan. Sitten se Kalle vasta tempun tekeekin kun alkaa reissutyöt Vesilahden kansakoulun rakennustyömaalla.




perjantai 11. heinäkuuta 2014

Leukamäki Latovainiossa.

Niin,

Nimi on uustuotantoa ja saanut tuon nimen kyläläisten suussa sen jälkeen kun useammankin mäen töllin asukas asusteli yksikseen ja aikansa kuluksi viettivät joutoaikaa ja porinoivat.

Silloin kun perheessä lapsia oli ja aikaihmiset työn touhussa, ei pahemmin ollut aikaa jatustella omista eikä toisten asioista. Myöhemmin ei oikein aika tahtonut kuluakaan ellei omia ja etenkin toisten kuulumisia kertoiltu. -Sanotaan juoruiluksi. Nykyään sitä tehdään naamakirjassa ja puhelimessa.

Väärinkäsityksiä ja suuttumuksiakin aina välillä tuli ja saatettiin toppauttaa kyläily, sekä moitittiinkin kahden kohdatessa ehkä kolmatta. Leukamäessä oli kesäaikaan kokouksia tienristeyksissä ja kauppa-asioilta tultua sekä mennessä, kun kaksi tai kolmekin kohtasi ja näin jäi juttelemaan. Esityslistaa ei ollut, se syntyi siinä porinoidessa. Sitten siitä meni ohi joku pyörällä, kävellen tai jopa autolla niin ohimenevä kohtasi keskustelijoiden katseet, siis  tähänikkästeen:




Kyseessähän ei millään muotoa ollut pahantahtoista juoruilua, vaan aitoa kiinnostusta ja sympatiaa lähimmäisiä kohtaan. Se vain tuntuu ikävältä josko kolmannen kotipiirissä on tapahtunut jotain ja haluaisi mieluimmin olla omissa oloissaan. Katseetkin voi pistää.




Tuossa kuvassa nyt on vain naisia mutta kyllä miehiäkin oli keskustelijoina, sekä leukamäessä että muualla. Ihan vanhat ihmiset pukeutuvat lämpimästi ja kutistuvatkin, mutta viisissäkymmenissä ihminen on rehevämpi.

Tässä allaolevassa kuvassa voisi olla Simolan Martta, tai ihan kuka vaan senaikainen latovainiolaisnainen. Töitä on tehty etupäässä käsillä ja vaatteita ei käyty Pariisista ostamassa. Kaivon pumppua veivattu mutta kuntosalilla käyty vähän vähemmän,  työpaikkaliikuntaa on siis harrastettu. Isoista ihmisistä minulle ensimmäisenä tulee mieleen Vahteran emäntä.


tiistai 14. tammikuuta 2014

Hormonaalinen ja aivojen erilaisuus,

 

Naisen ja miehen aivojen koosta ja muistakin eroista on Allan ja Barbara Pease kirjoittanut kirjan Hormonien sota, jossa selitetään mm. seuraavaa:


Ammoisina aikoina vastakkaiset sukupuolet elivät sulassa sovussa koska tehtäväjako oli selkeä. Mieheltä ei muuta odotettu kuin että hän laittaa joka päivä henkensä alttiiksi hankkiessaan perheelleen ruokaa. Heidän ei tarvinnut keskustella parisuhteesta eikä kiikuttaa roskapussia ulos. Riitti että miehet metsästysretken jälkeen huolehtivat tulesta ja se vastaakin tämänpäivän TV:n katselua, kuten sohvaperunoiksi miehiä haukutaan. Naiset taas huolehtivat jälkikasvusta ja siitä että metsästäjämies sai tarpeeksi lepoa ja ravintoa lähteäkseen taas aamulla metsälle. Naisen tehtävä taas oli tarkkailla ympäristöä ja havaita kaikki muutokset jotka saattaisivat varoittaa vaarasta.


Miehen lähinäkö on heikohko koska metsästyksessä tarvitaan kaukonäköä. Hän ei löydä tavaroitaan mutta osaa eroittaa etäisyyksiä ja paikantaa hyvin kohteita. Naisen ääreisnäkö on laajempi koska heidän pitää havaita pesän ympärillä mahdollisesti vaanivat pedot. Autokolareissa nainen törmää useimmin toisen auton perään kuin sivulta tulevaan autoon koska ääreisnäkö on parempi ja avaruudelliset havannointitaidot ovat heikommat. Naisen on tarvinnut pesän vartioijina ja lapsenkasvattajina lukea kasvoista ja äänistä onko lapsilla nälkä, tunteeko se kipua, onko joku masentunut tai uhkaako perhettä vaara. Taito on tallessa ja naiselle on miehen turha yrittää valehdella päin kasvoja nainen näkee sen heti. Jos jallitusta on pakko tehdä se pitää tehdä puhelimessa tai peiton alla pimeässä. Mies ei mielialoja vaistoa, hänen täytyy nähdä kyyneleitä tai kokea myrskyisä raivokohtaus että hän huomaisi että jokin on pielessä.


Miesten aivot ovat yksiraiteiset, lokeroituneet ja erikoistuneet. Ne on tarkoitettu keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Lehteä lukevalle tai TV:tä katsovalle miehelle on turha puhua mitään merkittävää koska hän on kuin käytännöllisesti katsoen kuuro.Nainen taas pystyy lukemaan kuunnellessaan ja puhuessaan. He osaavat aivojen monikäsittelytaidon eli tehdä monta asiaa yhtäaikaa jota mies ei ymmärrä. Miehen taas on vaikea seurata edes yhtä keskustelua, kun TV:n ääni kuuluu taustalta. Jos mies kokkaa reseptin mukaan ja joku puhuu hänelle hän hermostuu, hän saa myös helposti haavan poskeensa jos puhut miehelle kun hän ajaa partaansa.


Kun haluat saada miehen kuuntelemaan, varaa häneltä aika ja laadi ennalta esityslista. Tavanomaisin keino saada miespuolinen perheenjäsen kuuntelemaan on tarttua häntä tiukasti harteista ja tuijottaa silmiin niin kauan että niistä näkyy pieni pilkahdus. Varma viestin perille menosta ei silloinkaan voi olla sillä mies on kuunnellessaan ilmeetön, kun taas nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana kuuttakin eri keskusteluilmettä.


Miehet ovat metsästäjiä, eivät keskustelijoita. Metsästystä ohjataan sanattomilla signaaleilla ja metsässä jos missä on osattava olla hiljaa. Miehet keskustelevat päänsä sisällä hiljaa itsensä kanssa. Naisen pitää vain oppia ymmärtämään että jurottava mies vain ratkoo ongelmiaan, eikä välttämättä mikään ole vialla. Miehen puolestaan pitäisi oppia ymmärtämään että kun nainen alkaa puhua pälättämäään, hän ei odota mieheltä ratkaisua ongelmiinsa ainoastaan kuuntelevaa korvaa. Naisen aivot eivät ole samalla tavalla lokeroituneet kuin miehen. Ne eivät osaa erotella, säilyttää ja järjestellä päivän aikana kertyneitä ongelmia yhtä selkeästi. Siksi naiselle ainoa keino päästä eroon päässä pyörivistä asioista on puhua niistä ääneen. He kertovat satunnaisesti kaikki vaihtoehdot. Tällaiseen puheeseen ei mies pysty keskittymään.


On hyvä tietää että kun nainen on käyttänyt päivittäisen, varsin mittavan sanakiintiönsä, hän tuntee olonsa helpottuneeksi ja onnelliseksi. Tytöt pärjäävät yleensä koulussa poikia paremmin ensimmäisinä vuosina, koska silloin käsitellään paljon sanallisia asioita. Tämä masentaa poikia ja aiheuttaa häiriköintiä, mutta yläasteella kun päästään fysiikkaan ja kemiaan niin pojat alkavat pärjätä tyttöjä paremmin. Miehet lukevat avaruudellisten taitojensa ansiosta paremmin karttaa, eikä heidän tarvitse kääntää sitä risteyksessä ylösalaisin kääntyäkseen oikeaan suuntaan. Joissakin maissa on painettu naisia varten ylösalaisin olevia karttoja joita he voivat käyttää matkatessaan pohjoisesta etelään.



Miehen aivot on aina ohjelmoitu valmiiksi seksiä varten, sillä onhan hänen biologinen tehtävänsä varmistaa lajin säilyminen ja levittää siementään mahdollisimman usein ja kauas. Miehen sukuvietti on niin voimakas etteivät ulkopuoliset häiriöt vaikuta siihen. Nainen pesänpuolustajana on rakastellessaankin tietoinen kaikista ulkoisista äänistä ja ympäristön tapahtumista. Stressaantuneena ja väsyneenä nainen ei ole kiinnostunut seksistä, kun mies puolestaan pitää sitä parhaana mahdollisena unilääkkeenä ja tapana laukaista paineet.