Törömökkiä Latovainiossa

Niin,

Päätalon kirja "Pohjalta ponnistaen" on nyt luettu. Kallen viisivuotinen sotakomennus esiintoi Kallen henkisen heikkouden. Päässä soi alinomaa "sä olit helmi, mutt lasihelmi vain". Ajatteli onko vaimollaan ollut suhteita ennen avioliittoa, vaikka itse sairasti kaksi kertaa veneerisen taudinkin. -sitä ei kertonut kuitenkaan edes vaimolleen.

Latovainiossa ei perheiden sisäiset nöksähdykset juurikaan muiden tietoon tulleet. Varmaan sielläkin  törömökkiä paljonkin kudottiin ja Kallen sanoin vastaava myrrysmieli oli kössönturkin pukemista.

Päätalon Kalle oli kovastikin toisaikainen ja masentui sekä ylirasittui Messukylän halkometsissä raataessaan.
Samoin vaimonsa Lainan työ osuuskaupassa oli puuteaikana raskasta.

No nyt Kalle pääsi rakennushommiin ja muuttivat isompaan pöksään Kuusisen vintille. Vettä pitää pumpata painesäiliöön ja pumpun tiiviste falskaa, mutta jatketaan seuraavaan kirjaan. Sitten se Kalle vasta tempun tekeekin kun alkaa reissutyöt Vesilahden kansakoulun rakennustyömaalla.

Leukamäki Latovainiossa.

Niin,

Nimi on uustuotantoa ja saanut tuon nimen kyläläisten suussa sen jälkeen kun useammankin mäen töllin asukas asusteli yksikseen ja aikansa kuluksi viettivät joutoaikaa ja porinoivat.

Silloin kun perheessä lapsia oli ja aikaihmiset työn touhussa, ei pahemmin ollut aikaa jatustella omista eikä toisten asioista. Myöhemmin ei oikein aika tahtonut kuluakaan ellei omia ja etenkin toisten kuulumisia kertoiltu. -Sanotaan juoruiluksi. Nykyään sitä tehdään naamakirjassa ja puhelimessa.

Väärinkäsityksiä ja suuttumuksiakin aina välillä tuli ja saatettiin toppauttaa kyläily, sekä moitittiinkin kahden kohdatessa ehkä kolmatta. Leukamäessä oli kesäaikaan kokouksia tienristeyksissä ja kauppa-asioilta tultua sekä mennessä, kun kaksi tai kolmekin kohtasi ja näin jäi juttelemaan. Esityslistaa ei ollut, se syntyi siinä porinoidessa. Sitten siitä meni ohi joku pyörällä, kävellen tai jopa autolla niin ohimenevä kohtasi keskustelijoiden katseet, siis  tähänikkästeen:




Kyseessähän ei millään muotoa ollut pahantahtoista juoruilua, vaan aitoa kiinnostusta ja sympatiaa lähimmäisiä kohtaan. Se vain tuntuu ikävältä josko kolmannen kotipiirissä on tapahtunut jotain ja haluaisi mieluimmin olla omissa oloissaan. Katseetkin voi pistää.

Tuossa kuvassa nyt on vain naisia mutta kyllä miehiäkin oli keskustelijoina, sekä leukamäessä että muualla. Ihan vanhat ihmiset pukeutuvat lämpimästi ja kutistuvatkin, mutta viisissäkymmenissä ihminen on rehevämpi.

Tässä allaolevassa kuvassa voisi olla Simolan Martta, tai ihan kuka vaan senaikainen latovainiolaisnainen. Töitä on tehty etupäässä käsillä ja vaatteita ei käyty Pariisista ostamassa. Kaivon pumppua veivattu mutta kuntosalilla käyty vähän vähemmän,  työpaikkaliikuntaa on siis harrastettu. Isoista ihmisistä minulle ensimmäisenä tulee mieleen Vahteran emäntä.