Minkiön junapysäkillä aseellinen ryöstöyritys

Forssan Sanomat 18.09.1906

Kuten ennen lehdessäkin oli mainittu, tuli Forssan-Humppilan junan pysähdyttyä Minkiöllä torstaina kello 2 aikaan junalle 3 hyvin puettua miestä, yhdellä naamari ja yhdellä siniset silmälasit päässä.

Kaksi heistä oli aseistettua, toisella oli 2 revolveria ja toisella 1. Kun juna oli pysähtynyt, ampui eräs miehistä laukauksen ilmaan, jonka jälkeen jonka jälkeen kaikki riensivät konduktöörivaunun luokse.

Yksi heistä astui revolveri kädessään sisään toinen kysyi konduktööri Pajulta oliko junassa Forssan punaiselle kaartille osoitettua nitroglyseriini laatikkoa. Konduktööri vastasi, ettei tiedä, ei ainakaan sillä nimellä ja jos löytyykin, niin ei sitä heille niin vaan ilman mitään annettaisi.

Tähän vastasi mies että vastustus ei tule kysymykseenkään, sillä heitä on useampia, että heikäläisten kanssa ei ole hyvä leikitellä. Sitten hän ilmoitti ulkona oleville tovereilleen: tulkaa sisään ei ole mitään hätää ja kolmas asettui kaksi revolveria kädessä vartioimaan vaunun ovelle.

Sisällä olijat alkoivat nyt tarkoin tutkia konduktöörivaunua ja sen yhteydessä olevaa postiosastoa. Silmäilivät läpi rahtikirjat ja tutkivat postisäkit mitään kuitenkaan ottamatta.

Koduktöörivaunussa oli tapahtuman sattuessa paitsi junailija, Paju, jarrumies Jalava ja Forssan poliisikonstaapeli Itä, mutta aseettomina eivät voineet tätä äkillistä hyökkäystä vastustaa. Junassa oli mukana noin 20 matkustajaa, jotka laukauksien kuultuaan pahasti peljästyivät, alkoivaat laittaa rahojaan saapasvarsiin ja mikä minnekin.

Kun konduktöörivaunu oli tutkittu tarkasti eräs mies matkustajavaunut. Miehet puhuivat keskenään ruotsia, mitä umpisuomalaiset junan virkailijat ja poliisi eivät ymmärtäneet, näille he taas puhuivat suomea. Ulkonäöltään he olivat enemmän herraskaisen kuin työmiehen näköisiä sekä varsin hyvin puetut.

Tutkimuksen toimitettuaan, joka lienee vienyt verrattain pitkän ajan, he tuntuivat jotenkin pyytävän junan pysäyttämistä anteeksi ja antoivat sille merkin lähteä joka tapahtuikin. Tämän tehtyään he rauhallisesti poistuivat pysäkiltä.

Miesten tarkoituksena arvellaan olleen saada junasta ryöstetyksi rahaa jota he tiesivät määrättyinä päivinä siellä Forssan tehtaalle kuljetettavan. Kumminkaan ei sellaisia rahalähetyksiä kuljeteta joten miesten aikomukset menivät myttyyn.

Samana aamuna klo 10 ajoissa olivat miehet saapuneet läheiseen Jänhijoen kylään, joka on 2 kilometrin päässä Minkiön pysäkistä. Täällä he olivat eri paikoissa eri tavoilla kertoneet asiansa. Eräässä paikassa sanoivat he olevansa ”tullivahtimestareita” toisessa ”hallituksen lähettiläitä” jotka etsivät dynamiittivarastoja ja samalla he kielsivät ihmisiä olemasta missään tekemisissä Venäjän vallankumouksellisten kanssa. Vieläpä olivat he sanoneet olevansa metallityömiehiä Turusta.

Eräästä talosta he olivat tilannet hevosen junan tuloajaksi, jonka pitäisi olla mainitussa talossa valmiina heti heidän tultuaan junaa tapaamasta sillä heillä oli kova kiire. Hevosella olisikin lähdetty ajamaan huonoa metsätietä maantielle, joka vie Forssasta Matkuun. Kaikki oli valmistettu siten edeltäpäin pakoa varten.

Kun he sitten saapuivat pysäkiltä takaisin taloon, vaativat he hevosta, jota ei heille kuitenkaan annettu, koska talonväessä oli herännyt epäluuloja. Tämän takia katsoivat miehet parhaaksi lähteä juoksujalkaa seuraavaan kylään ja sieltä edelleen metsätietä Kalsun kylään, joka on 5 km Forssasta ja jossa heidät siis oli nähty kello 5 aikaan illalla. Täältä suuntasivat he ilmeisesti matkansa läpi Kaukjärven ja Mustialan Portaaseen siellä heidät nimittäin oli nähty Monnin torpalla.

Niiden siellä olosta annettiin tieto Forssaan, josta lähtettiin miehiä takaa ajamaan. Samassa sähkötettiin Hämeenlinnaan josta myöskin lähti poliisia vastaan.

Tämän salaperäisen yrityksen tekijät ovat nyttemmin kaikki vangittu ja istuvat Hämeenlinnan lääninvankilassa lukkojen ja telkien takana. Miesten nimet ovat Wiktor Juvonen, synt. Leppävirran pitäjän Nummen kylästä, Wladimir Sibin, synt. Tammelan pitäjän Kuuston kylästä ja Nikolai Patarchin synt. Tammelan pitäjän Forssan kylästä.

Juvonen ja Sibin vangittiin molemmat viime lauantaina Rengon pitäjän Kuurilan kylässä. Sinne saapui klo 9 ajoissa aamulla kolme Tammelan poliisikonstaapelia, jotka ilmoittivat tapahtumasta. Sen johdosta varustautui juuri suuri joukko kylän miehiä aseilla siltä varalta että roistot tulisivat kylään. Kauppias Kustaa Kyläkallio, joka luuli nähneensä epäilyttävän näköisen miehen liikuskelevan kylässä, lähti polkupyörällä tiedustelemaan olisiko sen näköistä miestä nähty lähtevän kylästä Hämeenlinnaan päin, mutta kun kukaan ei ollut nähnyt, palasi hän takaisin Kuurilaan.

Siellä hän näki erään suutarin pihalla makaavan miehen, johon poliisin tuntomerkit sopivat. Hän läheni miestä ottaakseen hänet kiinni, mutta mies pakeni metsään. Kyläkallio lähti ajamaan häntä takaa. Mutta huomattuaan mahdottomaksi saada kiinni nopeajalkaista miestä, palaili hän kylään, josta sillävälin oli telefoonilla asiasta ilmoitettu eri tahoille.

Sillävälin oli yhä useampia aseilla varustettuja miehiä kokoontunut, josta osa lähti kiertämään edellämainittua metsää. Sen jälkeen lähetti Kyläkallio renkinsä hakemaan kotoa pyssynsä, ottaakseen osaa metsän kiertämiseen. Palatessaan kertoi renki että maantietä lähestyi kylää kaksi epäilyttävän näköistä miestä. Kyläkallio mukanaan kirvesmies J. Koskinen lähtivät silloin pyssyillä varustettuna heitä vastaan. Kylän raitilla tapasivat he miehet, kävivät viipymättä heidän kimppuunsa ja kysyivät heidän paseejansa. Toinen miehistä, joka sittemmin huomattiin olevan Juhonen kouraili silloin taskuansa, arvatenkin vetää revolverin, mutta K. Tarttui häntä kiinni kädestä estäen täten hänen aikeensa. Sitten ottivat he miehet kiinni ja veivät majataloon, jossa ottivat heiltä pois kaksi browning pistoolia ja joukon patruunia.

Sitten jätettiin miehet vartioituina majataloon ja Kyläkallio lähti uudelleen metsään päin, mutta tiellä tuli vastann hänen vaimonsa, joka kertoi että Kuittilan Ronttilan talosta telefoonilla ilmoitetun, että epäilyttävän näköinen mies oli nähty mainitussa metsästä kylän peltojen yli tulevan Hiitten nummen metsään päin. Silloin kutsui hän pois muutkin metsää kiertämään menneet miehet.

Sillä aikaa oli Juvonen vartioilleen antanut pois vielä yhden Colt- mallia olevan revolverin. Pakoyrityksen teki Ribin vangittujen ollessa majatalossa. Hän oli pyytänyt saada käydä ulkohuoneessa, jonne häntä saattamaan lähti edellämainittu kirvesmies Koskinen, joka pyssyineen jäi ulkopuolelle. Mutta Ribin pääsi takapuolelta pujahtamaan ulos ja lähti kovaa vauhtia juoksemaan pellolle. Koskinen ampui häntä silloin haulikolla. Pakenija hiukan kyyristyi, mutta jatkoi siitä huolimatta matkaansa. Silloin lähti eräs mies häntä ratsain tavoittamaan ja sa hänet kiinni sekä toi takaisin majataloon.

Haavat jotka kaupunkiin tultua sitoi tohtori Manner, olivat vähäpätöiset, suurin osa hauleja oli jäänyt vaatteisiin.

Molempia vangittuja lähdettiin viemään Hämeenlinnan lääninvankilaan, jonne he saapuivat klo 8-9 välillä lauantai illalla. Siten oli siis kaksi karanneista linnuista saatu kiinni. Kolmas mies oli, kuten jo mainittiin päässyt pakoon. Hän oli edellä mainitulle suutarille antanut kenkänsä korjattavaksi, joten hän oli paetessaan ilman jalkineita. Pitkäikäiseksi ei hänen vapautensa kuitenkaan jäänyt.

No nyt oli sitten vuoro saada se kolmas mies käpälälautaan. Sunnuntain vastaisena yönä kello 12 naputettiin Myllymäessä asuvan torikauppiaan Leonti Timontijeff Kanervan akkunaan. Ovea ei kuitenkaan avattu. Jonkin ajan naputti akkunaan uudestaan mies joka oli maannut rappusilla. Kanerva avasi nyt oven ja laski miehen sisälle. Kun mies ilmoitti olevansa Patarchin ja Kanerva kun tunsi hänen perheensä antoi hän miehen laskeutua levolle lattialle. Kanervan vaimo tällöin huomasi että mies oli ilman jalkineita ja ilmoitti tälle epäilevänsä että hän oli yksi junanryöstäjistä. Mies kielsi ja sanoi matkalla myyneensä kenkänsä. Mutta kun sitten Kanerva nosti miehen päällystakkia, huomasi hän sen olevan tavattoman painavan ja tutkittuaan sen hän löysi takin takusta revolverin jonka otti pois.

Nyt mies myönsi todellakin olevansa yksi junaryöstön yrittäjistä. Kanerva kehoitti häntä menemään ilmoittautumaan poliisille, mutta siihen ei mies suostunut, sanoen että kyllä hän pakoon pääsee kunhan vain pääsee ensin Helsinkiin, ja pyysi ettei häntä ilmiannettaisi. Kanerva kumminkin meni n. Klo 7 ajoissa ilmoittamaan asiasta Myllymäessä olevalle poliisille ja istuutui itse portaille perunoita kuorimaan, estääkseen miehen pakenemasta. Poliisin vihdoin saavuttua vietiin mies poliisikamariin.

Poliisitutkintoa Hämeenlinnassa piti v.t. Poliisimestari översti af Enehjelm lauantai-iltana ja melkein koko toispäivän ja jatkuu vielä tänään. Sen tuloksista emme vielä voi antaa mitään tietoja. Mainittakoon vaan että vangitut väittävät, että heidän tarkoituksena todellakin oli ollut etsiä nitroglyseriiniä, josta sitten olisivat ilmoittaneet poliisille. Mutta on kuitenkin syytä luulla että todellisena tarkoituksena sittenkin oli postiryöväys.

Vangitusta Patarchinista sopii vielä mainita, että hän routavuosina on ollut Suomen Valtion paveluksessa, ollen hänellä v. 1904-05 toimi Suomen Valtionrautatien tilastollisessa konttorissa.

Hiukonmäki

Niin vaan kylän Humppilanpuoleisella reunalla kohosi myös mäki jossa ei ollut kunnon näkyvää kalliota mutta ei ollut kunnon kasvillisuuttakaan. Alue oli varsin mitätön, eikä sillä edes ollut yleisemmin käypää nimeä. Suomen ollessa vielä kokonaan jääkerroksen peittämä ja sittemmin jään vetäytyessä sulamisvedet olivat kasanneet alueelle runsain mitoin hienoa hiekkaa. Aluetta kutsuttiin noin tuhat vuotta sitten ruotsinkielellä sandbackaksi ja sittemmin nuijasodan aikoihin hiekkamäeksi.

Hiekkamäen lähellä liikkui jo aikakausia sitten avojaloin poika, huolellisesti varoen astumasta hiekassa lymyäviin ja petollisiin kalliosiruihin sekä paikallisasukkaiden jättämiin lasin- ja ruukunsiruihin.Ilta oli jo hämärtymässä, päivän tuuli tyyntynyt, taivaan sini saanut oranssinpunaista häivää poutapilvien jäännösten keskelle. Poika tuli kokemasta ansalankojaan joita hän oli aiemmin olllut asettamassa pyydystääkseen hiekkalintuja. Nämä linnut viettävät päivänsä hienoon hiekkaan kaivautuneena ja nousevat sieltä hämärän tultua, kuin riekot hangelta ikään.

Sitten poika näki suuren valkoisen linnun liitävän kohti Jänhijokea. Se teki laajan kaarroksen, ja laskeutui sitten jonnekin Korkon talon tienoille. Linnun valkeus tuntui vain korostuvan illan hämärässä. Vähän aikaa

pojasta tuntui kuin jokin kohtalon enkeli olisi kaarrellut Latovainion kylän yläpuolella. Poika tosin tiesi ettei mitään enkeleitä ollutkaan, olihan kylän vanhin kertonut hänelle maahisista ja Pekosta joka oli pellon haltija. Näkkiä poika ei ollut vielä koskaan nähnyt vaikka kyllä hän uskoi Näkinkin siellä Rautelinin lähteessä majailevan.

Oli aivan hiljaista. Poika jatkoi matkaansa, ja oli kohta ilman saalistaan kotikammissa. Kotikammi oli tyytynojan törmällä ja kodikas nuotiotuli paloi jo keskellä kammia. Hän kertoi kotiväelle linnusta jonkalaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Hän joutui kertomaan ettei hänellä ollut nyt saalista ja yötaljoille jouduttaisiin kääritymään pelkän kuivalihan turvin.

Vanhukset kuuntelivat pojan kertomusta ja saaliin saamattomuutta kovin vaitonaisina ja arvelivat että pojan näkemä lintu olisi ollut entisaikaisissa tarustoissa kerrottu epäonnen lintu Hiukko.

Kun sitten aikanaan satoja- ellei tuhansia vuosia myöhemmin kirjoitettiin Kalevalaa, Lönnrothkin poikkesi Latovainiossa matkallaan Sammatista Urjalaan. Hän kuunteli kovin tarkasti vanhojen tarinoita ja niissä tarinoissa myös tuon pojan jälkipolvet kertoivat tuosta Hiukko-linnusta. Lönnrothin kertomuksien perusteella jälkikäteen piirrettiin myös karttoja ja jonkin väärinkäsityksen mukaan tuo mäki nimettiin kartassa Hiukoksi vaikka vain alunperin ylilentäneestä linnusta siinä oli kyse. Kukaan ei koskaan oikaissut väärinkäsitystä ja vain hiljaisesti tuo nimi tuli käyttöön ja kaiken lisäksi Antero rakensi paikalle useita taloja ja juuri tarkalleen samoille paikoille joissa aiemmin nuo esiaikaiset hiekkalinnut olivat lymyilleet.