Isäni ei oikein sähkökoneista perustanut ja siksi ajoi leukaperänsä perästävedettävällä. Terät oli Gilletten valmistamia ja yksittäispakattuja paperikääreessä. Partakone oli sellainen jossa se yläosa muodostui kolmesta toisisiinsa ruuvilla kiinnitetyistä osista.
Myöhemmin näin version jossa teränvaihtoa varten ei tarvinnut kuin kiertää varren yläosasta ja kansi aukeni kuin ladonovet.
Minulle on poikani tuonut löytökoreista useita parranajokoneita joista vain tuo Philips on kelvollinen. Braun moderneine merkkivaloineen repii pidemmät partakarvat ja tuo toinen Braun ei tee kunnon jälkeä. Sen kanssa olisi mahdollista käyttää vaahtoakin mutta aikasmoinen puuro siitä syntyy.
Jos parran antaa kasvaa viikonkin ei sähkökone oikein enää pysty. Silloin pitää kaivaa esille kertakäyttöiset joilla tosin voi ajaa useammankin kerran. Onhan sellaisiakin joihin voi vaihtaa teräosan, mutta Gilletten patentoidut terät ovat melkomoisen tyyriitä. Niitä ilmeisesti varastetaankin kaupoista joltisenkin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti