Historiallinen Latovainio III

Kautta aikain on ollut monenmoista eripuraa omistavan ja työtätekevän luokan välillä. Senaikaiset rälssitilalliset olivat kuin nykyajan Franchising yrittäjiä. Omistaja antaa toimintaympäristön ja määrää säännöt. Ottaa kymmenykset päältä ja määräajoin on sopimukset neuvoteltava uusiksi. Toiminnan suurin riski on vuokrayrittäjällä ja siis myös aito innostus kun hommailu koetaan omaksi businekseksi.

Klaus Fleming ei tullut toimeen ei talonpoikien eikä myöskään Kaarle Herttuan kanssa. Kruusien aikana vuonna 1622 talonpoikien ja kartanon suhde arvioitiin uudelleen. Lukutaidottomina he eivät tienneet mihin sitoutuivat ja nousivat kapinaan vuonna 1625. Heitä uhattiin kuolemantuomioilla ja kapina laantui. Uusi kapina syntyi kuitenkin jo 1628.

Iivari Kustaanpoika kuitenkin taltutti kapinan ja veroihin lisättiin päivätyövelvollisuus 24 miespäivää taloa kohti. Talonpojat olivat katkeria kartanolle mutta pääsivät kostamaan vasta 1700-luvun puolella. Kartanon rakennukset jäivät tyhjilleen Suuren Pohjan sodan vuoksi 1700-1721. Tilanhoitaja kun tuli paikalle Uudenkaupungin rauhan myötä hän näki suuren hävityksen.

Kerrotaan että moni kartanon hirsirakennus oli purettu ja siirretty toisaalle. Kartanon päärakennuksen irtaimisto oli anastettu ja jopa ovia sekä ikkunoita irroitettu. Alustalaiset syyttivät venäläisiä mutta he eivät saaneet todistettua heidän tekosikseen muuta kuin saunan ja sahamyllyn hävittämisen. Talonpojat joutuivat korvaamaan hävikin.

Kartano kävi oikeutta talonpoikia vastaan koko sen olemassaolonsa ajan. Vuonna 1776-1777 kartano käytti oikeudenkäynteihinsä 6200 hopeataalaria.

Kun Alfred Kordelin tuli kartanon isännäksi hän aloitti suuret hakkuut kartanon metsissä, siis niissä samoissa joiden käyttöoikeus talonpojilla oli ja talojen rajat olivat jo määritetty. Kordelin hakkautti kaikki puut jotka 18 jalan kohdalta olivat yli kahdeksan tuuman paksuisia ja myi ne porilaiselle sahalle.

Ypäjän kantatilan ja siis jo sen vahvistetun tilan mailtakin hakattiin 4 400 tukkipuuta ja koko maisema meni tärviölle. Äijälä alkoi käymään oikeutta kartanoa vastaan, mutta hävisi jutun. Kartanon puolelta asiaa hoiti myöhemmin Presidenttinäkin toiminut Risto Ryti.