Moonaa, eläkkeitä ja syytinkiä
Entisaikaan kun valtion eläkejärjestelmää ei juurikaan ollut, oli vain jonkinmoinen kansaneläke, oli vanhoilla ihmisillä ongelmia toimeentulonsa kanssa. Jos oli lähtöisin öhytalosta ja tilaa jatkavat lapset tolkun väkeä, he yleensä pitivät huolta vahemmistaan kyllä. Heikki Turusen romaani "Simpauttaja" sivuaa myös erään vanhanisännän elämäntapaa. Mökkiläiset ja mäkitupalaisten oli syytä kuolla nuorena jos ei aikonut puutetta elinaikanaan nähdä. -Sokeuskin esti näkemisen.
Toisaalta isäntien kanssa jos ei torpparit kovasti riidelleet, saattoi ikäihmisellekin löytyä vielä työnsyrjää ja ihan ilmaista maitoakin. Lyyli kävi paikkaamassa säkkejä Koskelassa vielä yli kuusikymppisenäkin, korvauksena tontin vuokrasta. Moni muu oli ehtinyt toki laittaa jotain sivuunkin ja sitten oli se pieni kansaneläkekin.
Sukupolvenvaihdoksessa vanhukset jäivät usein asumaan päärakennuksen päätyyn tai sitten erilliseen mökkiin siihen pihapiiriin. Luovutuskirjoissa sovittiin uuden omistajan kuukausittain maksamasta syytingistä joka oli sekä tavaraa, rahaa että myös etuisuuksia. Kyseiset paperit olivat monimutkaisia ja tekniikan muuttuessa vanhenivatkin hankaloiksi toteuttaa.
Usein sovittiin eläkeläisen käyttöön osa navetasta, kellarista, perunamaasta ja muista elinpiiriin liittyvistä asioista. Vapaa sähkö, vesi, polttopuut, maito, voi ja osuus talon viljasadosta oli ihan tavallista. Sitten kun remonttia olisi pitänyt tehdä asumuksiin se saattoi olla riitojen aihe. Myös polttopuiden pienimisestä ja niiden laadusta riideltiin. Entäs sitten kun osa moonasta oli sovittu viljoina tai jauhoina, tarvitsiko vanhus niitä enää välttämättä lainkaan? Vävyjen tai miniöiden kanssa saattoi tulla sanomista, josko heistäkin joku oli omia vanhempiaan pihapiiriin hyyräämässä.
Mummonmökissä asuva miniälle kiukkuinen vanhaemäntä oli perin usein nähty olento Latovainiossakin. Vanhaemäntä oli aikoinaan kunnostanut isännän kanssa päärakennusta mieleisekseen ja asuikin nyt yksin pienessä ja kylmässä mummonmökissä itsekseen. Oma poika saattoi juopotella tai muutoin ei kertonut kaikkia tekemisiään vanhalle-emännälle, aiheutti mielipahaa ja katkeruutta.
Lapsenlapsia piti hoitaa ja ruokaa tehdä heinäväelle jos uusi miniä oli lapsivuoteessa. Kädet olivat reumatismiset ja monenmoista kremppaa alkoi esiintymään. Kyllä se elo niin kurjaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti