Silloin kun torpparipatsas vuonna 1965 Jokioisten keskustassa paljastettiin, oli myös Päiväkummun vanhaisäntä Jalmari rohdinpellavavaatteissa ja käyrävartinen viikate olalla yhtenä siinä kunniavartiossa. Urho Kekkonen oli myös paikalla kun tämä Kyösti Kallion pojan Kalervo Kallion veistämä patsas paljastettiin. (Miksiköhän sanotaan aina että patsas veistettiin, vaikka se olisi tehty valamalla tai kivestä hakkaamalla?)
Päiväkumpu on koulun naapuritila ja melko pieni pinta-alaltaan (31 hehtaaria). Jalmarille se lohkottiin vuonna 1921. Sukupolvenvaihdoksessa se vielä pirstottiin lisää ja toiseen puolikkaaseen jäi perikunta porukoineen asumaan. Toiseen puolikkaaseen meni Erkki perheineen.
Sinne minun tuli ajeltua sitä vinkkelikoivukujaa pitkin, liki neljä vuotta aina viikonloppuisin. Kerran tuiskutalvena ajoin jopa siinä mutkassa ojan päälle ja sinne se luiskahti. Nykyisin Erkin osuus tilasta on myyty suvun ulkopuolelle ja siellä hoidetaan hevosia.
Erkillä oli sellainen pieni harmaa Ferguson. Siinä oli nostolaitteissa istuinlava ja sillä saattoi viedä kyläläisiä Latovainion pysäkille ja postiin. Kuin taksi ikään. Bensiinikäyttöinen ja startti vaihdekepissä. Kuvassa punainen, mutta harmaa oli yleisin malli. Oliko tuo pakoputkikaan alkuperäisenä ihan tuollainen? -Ei tainnut olla.
Päiväkummun historia on mallitapaus miten torpparilain vapauttamille tiloille nykyään käy. Maanviljelys ja karjanhoito näivettyy, mutta joillain muulla puuhastelulla pärjäilee jos käy töissä tai saa isompaan investointiin ELY-keskuksen tukia.
Tuolla kotisivuilla on kerrottu miten nuori tyttö on ottanut riskiä ja investoinut tallipaikkoihin ja sillä tavoin saanee makkaraa leipänsä päälle.
Erkillä oli vaimona Milja, monilapsisesta punkalaitumelaiskodista. Siellä taisi olla liki kymmenen lasta ja kaikkien nimi alkoi M:llä. Äitinsä sai sellaisen mitalinkin joita äitienpäivänä ansioituneille äideille jaetaan. Kävin yhden kerran siellä Punkalaitumellakin, mutta enää en muista sen tarkemmin Miljan sisaruksista mitään. Mutkainen oli tie ja olihan se tuttu aiemmiltakin Särkän tanssireissuilta.
Erkin kattilakunnassa asusteli myös veljensä Tauno. Tauno oli kova pyöräilemään ja katsoi kelloaan aina isolla kaarella heilauttaen jotta hiha siinä samalla menisi taaksepäin. Kova oli touhuamaan puu- ja laidunhommissa, ensirivin työmies sanoisi Päätalo. Meissä jokaisessa on tietty osuus Taunon ominaisuuksia ja minussa varmaan kanssa melkomoinen lohmake.
Siinä ylempänä rinteessä oli se Tapolan uudisrakennus ja siitä muistan tapauksen jossa sähköpääkeskus oli syttyä tuleen ja polttaa koko talon. Sähköputkisto oli vedetty löylytilan katosta laskevana suoraan sähköpääkeskukselle. Kun saunan löylyhöyryt tiivistyivät putkiin ja viettivät vedet keskukseen, oli siellä syntynyt oikosulku. Saunaan ei saisikaan koskaan laittaa sähköputkia kattoon ja ei ainakaan niin että niistä tulee laskeva torvi kytkentöjä kohti.
Jalmarin pojista Onnilla oli kaivuri. Hän kaiveli sillä ojia ja sokkelinpohjia. Jatkuvaa huoltoa vaatii sellainen traktorikaivurikin. Hydrauliikkaletkut hapertuu ja venttiilitiivisteet falskaa. Tyttäristä joku toinen ja Toini olivat ruuanlaittohommissa. Taisi sieltä saada pitopalvelunomaista palveluakin sekä koulun keittolassa oli Toinille vakihommaa. Toinilla oli Datsun Cherry 80-luvulla ja minulla oli kans. Huono auto, äänekäs ja ruostui ihan käsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti